Muu maa mansikka?, jonka nimessä on ihan turhaan kysymysmerkki, koska englanniksikin pelkkä mansikkapelto riittää. Kirjassa eri maista tulleet siirtolaiset poimivat mansikoita Englannin Kentissä. Arvatenkin mansikkapellot eivät ole 'fields of gold', vaan mansikanpoimijat saavat tuntea olevansa pohjasakkaa. Suomalaiset eivät kestäisi, jos joku meillä siivoavista tai poimivista kirjoittaisi kokemuksistaan. Täällä on jo unohdettu millaista suomalaisilla oli 60- ja 70-luvuilla Ruotsissa. Viime kesinä Lapissa ja Kainuussa marjoja poimineet, lähes orjuudessa eläneet on unohdettu. Meillä menee muka nyt itsellämme niin huonosti, ettemme näe edes omalle pihallemme. Sen pihan viemäriä tosin emme suostu siivoamaan.
Ruotsissa on uskallettu käsitellä kipupisteitä. Lukas Moodyssonin Lilja 4-ever on hieno esimerkki.
Koska olen herkkä itkemään ja ahistumaan, en aio katsoa Liljaa ikinä enää. Lewyckan kirjaakin pitää säännöstellä, ettei tule liian isoa varjoa päälle.
Välissä otan luettavaksi vaikka Kotilieden , jolle tämä verkko on vain kalpea jatke. Toimittajien ammattilehdessä Journalistissa arvioidaan tällä kertaa Kotiliettä. Juttuun on merkitty toimittajaksi mies. Hän ei tiedä mitä vaatii, kun epäilee että Kotilieteen tarvittaisiin lisää korkkareita, lenkkareita ja crocseja. Ei hellassa! Olemme tyytyväisiä hellan ja netin välissä. Luemme muotilehdet erikseen.
Kohta pääsemme tekemään mansikkakakkuja, eikä meidän tarvitse ajatella millä mansikat on kasvatettu, kuka ne on poiminut, mitä hänelle on maksettu ja kuka mansikkahuumaa pyörittää.
Kerran erehdyin julkisesti haukkumaan mansikanpoimintaa kesätyönä. Mansikkaviljelijät suuttuivat. Kyllä poimijoita riittää - aina löytyy joku jolla menee vielä kurjemmin ja joka on valmis tekemään vielä halvemmalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti